Moni verkkosivuston omistaja huokaisee helpotuksesta, kun selain vihdoin näyttää vihreän lukon ja HTTPS-osoitteen. “Nyt sivusto on turvallinen”, ajatellaan. Todellisuudessa SSL (tai tarkemmin TLS) on vain yksi kerros monimutkaisessa tietoturvan kokonaisuudessa. Se on tärkeä, mutta yksinään se ei estä hakkereita, haittakoodia, tietovuotoja tai palvelimen kaatumisia.
Mitä SSL oikeasti tekee
SSL (Secure Sockets Layer) ja sen modernimpi seuraaja TLS (Transport Layer Security) salaavat tiedonsiirron käyttäjän selaimen ja palvelimen välillä. Tämä tarkoittaa, että jos joku yrittää salakuunnella yhteyttä, hän ei näe salasanoja, maksutietoja tai muita arkaluonteisia tietoja selväkielisinä.
Toisin sanoen SSL estää tietojen varastamisen matkalla — ei palvelimelta, ei tietokannasta, eikä itse sovelluksesta. Kun sivustolla on SSL-sertifikaatti ja HTTPS käytössä, selain luo salatun yhteyden palvelimeen, mutta kaikki sen jälkeen tapahtuva riippuu täysin siitä, mitä WordPress, palvelin ja lisäosat tekevät.
SSL ei estä hakkeroitumista
Yleinen väärinkäsitys on, että SSL suojaa sivuston hakkereilta. Näin ei ole. Jos WordPress on vanhentunut, lisäosassa on haavoittuvuus tai tiedostojen oikeudet ovat väärin asetettu, hyökkääjä voi päästä sisään aivan yhtä helposti — myös HTTPS:n yli.
Esimerkki: jos hyökkääjä lähettää haitallisen POST-pyynnön WordPressin REST APIin tai murtaa salasanan brute force -menetelmällä, SSL ei tee mitään sen estämiseksi. Se vain varmistaa, että hyökkäys on salattu matkalla palvelimelle.
SSL ei suojaa palvelinta eikä tietokantaa
Jos palvelimella on avoimia portteja, puutteellinen palomuuri tai päivittämätön PHP-versio, SSL ei korjaa sitä. Samoin tietokannan heikko salasana tai väärin määritelty käyttäjäoikeus voivat johtaa tietovuotoon, vaikka yhteys olisi täysin salattu.
SSL on kuin postilaatikon lukko — se suojaa viestin kulkua, mutta jos joku pääsee taloon sisälle, lukosta ei ole enää hyötyä.
Haittakoodi ja SSL – huono yhdistelmä
Yksi vaarallisimmista väärinkäsityksistä on luottaa SSL-merkintään sokeasti. Hakkerit voivat isännöidä haitallisia sivustoja, joissa on voimassa oleva SSL-sertifikaatti. Monet phishing-sivut käyttävät HTTPS-protokollaa, koska ihmiset pitävät sitä “turvallisuuden merkkinä”.
Siksi SSL:n olemassaolo ei takaa sivuston luotettavuutta. Se kertoo vain, että yhteys on salattu – ei sitä, kuka on yhteyden toisessa päässä tai mitä siellä tapahtuu.
SSL ei korvaa muita tietoturvatoimia
SSL on tärkeä osa tietoturvan perustaa, mutta vain yhdessä muiden suojausten kanssa se muodostaa kestävän kokonaisuuden. Todellinen suoja vaatii:
-
Päivitetyn WordPressin ja lisäosat ilman tunnettuja haavoittuvuuksia
-
Palomuurin (WAF), joka estää haitalliset pyynnöt ennen kuin ne tavoittavat sovelluksen
-
Vahvat salasanat ja kaksivaiheinen tunnistautuminen (2FA)
-
Palvelimen kovennuksen (esim. oikeudet, tiedostojen suojaus, PHP:n asetukset)
-
Säännöllisen varmuuskopioinnin ja lokiseurannan
-
SSL:n uusimisen ja valvonnan – vanhentunut sertifikaatti voi aiheuttaa ongelmia, mutta myös väärin määritelty voi altistaa tietoja
SSL on siis tärkeä osa kokonaisuutta, ei ratkaisu kaikkeen.
SSL:n väärä konfiguraatio voi jopa heikentää tietoturvaa
Monet sivustot käyttävät itse allekirjoitettuja sertifikaatteja tai vanhoja protokollia (esim. TLS 1.0 tai 1.1). Näitä ei pidetä turvallisina. Jos palvelin sallii vanhoja salausmenetelmiä, yhteys voi olla altis hyökkäyksille kuten man-in-the-middle tai downgrade attack.
Siksi pelkkä “HTTPS toimii” ei riitä — SSL:n asetukset on tarkistettava säännöllisesti. Esimerkiksi Qualysin SSL Labs -työkalu voi testata, onko konfiguraatio kunnossa.
Henkinen ansa: turvallisuuden illuusio
SSL luo usein väärän turvallisuuden tunteen. Kun selain näyttää lukon, käyttäjä ja sivuston omistaja kokevat olevansa turvassa. Tämä illuusio johtaa siihen, että muita tietoturvakerroksia laiminlyödään.
Todellinen tietoturva ei ole yhden klikkauksen ratkaisu, vaan jatkuva prosessi: valvontaa, päivityksiä ja testausta. SSL on vain yksi vaihe tästä ketjusta.
Kuinka rakentaa oikeasti turvallinen ympäristö SSL:n ympärille
-
Käytä aina ajantasaista TLS-versiota (vähintään TLS 1.2, mieluiten 1.3).
-
Ota HSTS (HTTP Strict Transport Security) käyttöön, jotta selain käyttää aina HTTPS-yhteyttä.
-
Lisää Content Security Policy (CSP), joka estää haitallisten skriptien ajamisen.
-
Poista vanhat salausmenetelmät ja avaimet palvelimen asetuksista.
-
Käytä palomuuria ja IP-rajausta — SSL ei yksin suojaa palvelinta hyökkäyksiltä.
-
Pidä järjestelmä päivitettynä ja seuraa tietoturvailmoituksia.
SSL on hyvä alku, mutta se ei koskaan riitä yksin. Tietoturva rakentuu kerroksista — ja jokainen niistä on tärkeä. Jos jätät muun varautumisen tekemättä, SSL on vain kaunis pinta, jonka alla ongelmat muhivat.